maanantai 16. maaliskuuta 2009

Kaupankäyntiä

Sana: Viesti

Hän on viisikymppinen nainen. Muuttuneessa maailmassa hän on outo ilmestys. Kenellä muulla on tukka aina laitettuna ja rakennekynnet viilattuna tähän maailman aikaan?

Joskus hänen nimensä oli Tamara. Nyt kaikki tuntevat hänet Von Bitchinä. Nimi on kai alun perin tarkoitettu herjaksi, mutta kauan sitten nuori Tamara oli kuullut pahempaakin ja on mielellään tässä maailmassa Von Bitch.
Hän ei jäänyt aikailemaan kun järjestys alkoi kaatua dominopalikka kerrallaan. Hän otti rotan vaistonsa käyttöön ja aloitti keräilyn. Nyt hänellä on menestyvä kauppabisnes jossa valuuttana on mikä milloinkin.

Hän odottaa kärsimättömänä. Saaripakolaisten pitäisi olla jo täällä. Latoa jossa hänellä on varasto, vartioi kaksi miestä jotka puhuvat vähän mutta joilla on tarkka katse ja nopeat refleksit.

Von Bitch istuu pöydän takana, pyöreät kasvot huolesta kurtussa. Edes hänen uudet värikkäät minilettinsä eivät nyt ilahduta. Tai pitkät helmenväriset rakennekynnet. Näiden laittamisen hän maksaa tupakalla - henkiinjääneiden joukossa on jokunen kauneuden ammattilainen, thaimaalaisia tyttöjä jotka roikkuvat viimeisessä addiktiossaan, tupakassa, edelleen. Muuttuneessa maailmassa saattaa kadottaa omaisuuden mutta ei sitä mitä osaa. Taito on muuan maksuväline joka Von Bitchin kaupassa kelpaa. Neidot laittavat hänen hiuksensa ja kyntensä, hierovat hartiansa ja hoitavat jalkansa tupakkipalkalla.

No niin. Sieltä ne tulevat. Von Bitch huokaa helpotuksesta. Puuttuu se turkasen tyttö jolla oli ollut omasta takaa kameran paristoja ja joka oli napsinut sarjan kuvia jotka voisivat saattaa Von Bitchin pulaan. Mikä ihme oli hänen vartijoitaan vaivannut sinä kyseisenä iltana? Fenrir ei tiedä että hän käy kauppaa vastapuolenkin kanssa ja jos se tyttö, Jerika, näyttäisi kuvansa väärille tyypeille tulisi Von Bitchin päästä, miniletteineen kaikkineen, käypää valuuttaa Fenririn markkinoilla.

Sen sijaan oikea tyttö on mukana. Yksi nainen hänen mukanaan. Mihin lienee mennyt se joka tytön kanssa kulki, tämä joka nyt tuli oli Emma, tukikohdan vakikävijöitä. Tiesikö Emma tytön tarinan? Ja jos tiesi, niin aikoiko tämä hyödyntää sitä kaupankäynnissä? Von Bitch päästi kirouksen syntymäkielellään.

Mutta kun naiset astuvat sisään, on kauppias yhtä hymyä. Gorillat päästävät tulijat ohi luomatta silmäystäkään. Toinen naisista on liian vanha, toinen ei tarpeeksi vanha ja vaikka olisikin, tätä tyttöä ei ole lupa katsoa vaikka hänessä katseltavaa olisikin.

Mutta Von Bitch hymyilee, kumartelee. Tyttö, Malena nimeltään, muistaa menneestä elämästä elokuvan nimeltä Mulan. Siinä oli liitonsolmija joka toi mieleen tämän naisen. Se nainen oli kyllä äkäinen, mutta Malena luottaisi siihen enemmän kuin tähän hymyilijään.

- Ja mitähän rouvalle ja neidille? Savukkeita? Coca-colaa? Saisiko olla pokkareita, ajan kuluksi.
- Jätä tuo jauhaminen, Von Bitch. Tiedät mitä meillä tarvitaan. Öljyä. Tulitikkuja. Ibuprofeenia ja antibiootteja. Ja jos sinulta löytyy niin hiivaa.
- Hiivaa? Oluttako ajattelit kokeilla?
- Leipää.
Emman itsehillintä on koetuksella. Häntä surettaa seuraava vaihe. Ihmiset ovat keränneet vähiä aarteitaan maksuksi välttämättömyyksistä. On koruja, antiikkiesineitä. Jostain syystä Von Bitch on ihastunut ristiäiskuvien kehyksiin. Mitähän hän niihin laittaa? Seteleitä?

- Entä mitä sinulla on minulle? Kaunista ja kiiltävää, toivon..

Emma on juuri työntämässä kätensä kangaskassiin jossa on haaksirikkoaarteita, kun Malena tarttuu häntä käsivarresta estääkseen.

Tyttö ei ole kuin neljätoista. Hänen vaatteensa ovat kuten kaikilla saarelaisilla. Liian isot farkut, virttynyt villapaita. Tumma tuuhea tukka on sidottu niskaan ja silmät ovat siniset kuin siperianhuskylla. Puoliksi nainen ja silti vielä lapsi. Kuitenkin hänen kosketuksensa pysäyttää Emman ja siirtää tämän kaupantekijästä katsojaksi.
- Hauska nähdä taas, Tamara-rouva.
Jo pelkästään se että Von Bitchiä puhutellaan ristimänimellä sekoittaa roolit. Nyt ohjaksissa on tyttö
- Hauska tavata sinuakin Malena. Pahoittelen isäsi menetystä.
- Minullakin on ikävä häntä. Olisi paljon kerrottavaa jos voisin vielä puhua hänelle.
- Mitä kertoisit?
- Hmm. Se olisi ehkä helpompaa kirjoittaa. Kai sinulta löytyy paperia ja kyniä? Enemmänkin, jatkoa ajatellen.

Von Bitch rypistää leveää otsaansa mutta kaivaa tiskin alta rasiallisen kyniä ja muovilla sidotun kymmenen pakkauksen kierreselkävihkoja. Emma katselee suu auki.

- Lyijykyniä? Niin helppoa väärentää ja pyyhkiä. Surullista.
Von Bitch sähähtää mutta työntää tiskille laatikollisen kuulakärkikyniä.

Emma ei voi kuin sanattomana seurata miten tyttö tyynesti pakkaa reppuunsa ylimääräiset vihon ja kynät. Hän ottaa yhden vihon, repäisee yhden sivun ja alkaa kirjoittaa lukien samalla ääneen:

"Isä kulta. Ajattelen sinua joka päivä. Kun olisimme voineet viettää enemmän aikaa yhdessä. Minä yritän kovasti olla itkemättä, mutta se on vaikeaa varsinkin iltaisin. Meillä on pulaa niin paljosta. Esimerkiksi lamppuöljystä..."

Kaksi isoa öljykanisteria tärähtää pöydälle Emman eteen äkäisesti. Malena on kuin mitään ei olisi vinossa ja jatkaa:

"Muistan miten silittelit aina hiuksiani. Olit ylpeä pitkistä vahvoista hiuksistani. Olen iloinen että olet poissa eikä sinun tarvitse nähdä kuinka likaiset ne nyt ovat. Luulen että käsken Merin ajella pääni kokonaan. Saippua ja sampoo ovat niin vähissä että annan oman osani pikkuisille.."

Emma korjaa kiireesti talteen kaksi laatikkoa jotka Von Bitch nostaa tiskille venäjänkielisten kirousten säestyksellä.

"Kirjoittaisin lisää jollei meidän pitäisi säästää kynttilöissä. Päivän askareet vievät mennessään ja illalla säästämme kynttilöitä ja lamppuöljyä siksikin etteivät tulitikut loppuisi kesken.."

Emma ei tajua alkuunkaan mistä on kyse mutta hän jatkaa tiskille ilmestyvien tavaroiden kiireistä pakkaamista.

"Missä ikinä oletkin, toivon että näkisit hyväntekijäni. Hän on miellyttävä rouva jonka nimi on Tamara. Hän on menestyvät kauppias, mutta suuri sydämeltään. Meidän ei tarvitse pelätä että jäisimme ilman lääkkeitä ja ensiaputarpeita. Tai niitä välttämättömyyksiä joista äsken kerroin.

Mutta nyt on aika lopettaa. Ehkä kirjoitan uudestaan vaikka emme enää näe toisiamme. Jos vain saan tilaisuuden. Elämäni on niin onnellista kuin se voi olla ilman sinua. Rakkaudella Malena"

Malena repäisee vihon sivun ja ojentaa sen Von Bitchille joka näyttää kutistuneen puoleen entisestään. Emma on vähällä puhjeta hysteeriseen nauruun. Kaikki mitä he tulivat hakemaan tältä nartulta on heidän jalkojensa juuressa - eikä yhtäkään haaksirikkoaarretta ole tarvittu. Onko tuo tyttö noita? Hän ei ole sanonut mitään uhkaavaa, on koko ajan ollut miellyttävä ja kohtelias Von Bitchiä kohtaan. Ja tämä käyttäytyy kuin tyttö olisi kuningatar joka on yhtäkkiä astunut hänen vartioituun myymäläänsä. Ja lahjoittaa saarelaisille välttämättömiä hyödykkeitä.

Tyttö kaivaa taskustaan polaroidkameran.

- Olisi todella mukava lisätä tähän kuva. Jos isä voisi oikeasti saada tuon viestin, häntä rauhoittaisi kummasti nähdä kuva. Ikävä kyllä tämä kamera on hyödytön. Kolmen A:n paristoja ei saa mistään enää.
Vielä yksi laatikko mätkähtää tiskille. Emma haukkoo henkeään; arvokkainta mitä hän on nähnyt sitten saarelle saapumisensa. Paristoja.

Ja mitä tekee tyttö? Purkaa yhden pakkauksista, lataa kameraansa ja pyytää Von Bitchiä ottamaan itsestää kuvan. Kaikki he seuraavat yhdessä kuvan kehittymistä. Kun se on valmis, nainen lisää sen huolellisesti taittamansa ruutupaperin päälle.

- No! Mitä te vielä siinä seisotte? hän tiuskaisee. -Alkakaa mennä!
- Tulemme takaisin kahden viikon päästä, Malena hymyilee suloisesti. - Muistathan olla täällä.
Nainen nyökkää happamasti.

Emma saa vauhtia kinttuihinsa. Hän tarttuu pakaaseihin ja vielä yksi käsittämätön tapahtuu. Von Bitch vinkkaa toisen gorilloistaan auttamaan kantamisessa. Malena sieppaa paristopakkauksen ja kangaskassin jossa ovat saarelaisten aarteet.

Emma on jo oven suussa, kun hän kuulee naisen vaikeroivan.
- Ryöväsi minut puhtaaksi. Saatanan sudenpenikka!
- Sanoitko jotain? Malena kääntyy ympäri.
- Kunhan laskeskelin tulevia hankintoja, nainen vastaa kiireesti. - Sata suklaapatukkaa...
- Niin minä ajattelinkin.

Ja gorilla kantaa kantamukset rantaan asti ja lastaa ne heille veneeseen. Meri odottaa heitä jo. Nainen on selvästi rohkaissut mielensä ja mennyt taloihin . Hänellä on jalkojensa juuressa valtava soppakattila, kassi jossa on kasapäin aterimia ja villalankakeriä ja puikkoja.

Kun gorilla on mennyt Emma kääntyy Merin ja Malenan puoleen.

- MIKÄ tuo äskeinen näytös oli? Kitupiikki narttu, mustanpörssin patakuningatar ja suunnilleen lahjoittaa omaisuutensa pois? Haluan edes jonkinlaisen selityksen! Tukikohdassa ei voi elää isojen salaisuuksien kanssa, te tiedätte sen!

- Tiedämme, Meri vastaa tyynesti. - Iso salaisuus meillä on. Ei se ole vaaraksi vaan saarelaisten turvaksi. Etkö koskaan ihmettele mikseivät Ratsastajat yksinkertaisesti souda tänne tekemään ratsiaa?

- Minä ja moni muu, tunnustaa Emma. - Teistäkö se johtuu? Tehän vasta tulitte? Keitä te oikein olette?

Nyt häntä pelottaa veneessä näiden kahden kanssa. Mutta naisen ja tytön ilmeet ovat lämpöä täynnä.

- Emma. Kerromme ihan varmasti. Se on pitkä tarina. Kukaan teistä ei ole vaarassa. Luotathan meihin vielä hetken?

- Kai sinä ymmärrät, ettei saarelaisten tavaroita voi palauttaa ilman että se synnyttää kyselyä.
- Totta kai, Meri nyökkää. -Siksi pyytäisin että pitäisit niitä vielä hetken. Tarinamme aika koittaa vielä. Jatketaan matkaa nyt. Meitä odotetaan.

Ja niin he soutavat hiljaisuuden vallitessa.

He ovat jo melkein rannassa kun oivallus iskee Emmaan kun nyrkki vatsaan. Von Bitchin kummallinen käytös - ja viimeinen kommentti. Se ei todellakaan koskenut suklaata. Se oli "saatanan sudenpenikka"
Nyt hän uskoo tietävänsä naisen ja tytön salaisuuden. Ja ymmärtää että sitä ei voi noin vain kertoa saarelaisille. On odotettava kokoontumista.

Hän katsoo Malenaa. Tyttö tuo mieleen Lauriinan vaikka on aivan eri näköinen. Lauriina oli hento ja vaalea, Malena on hoikka, mutta lihaksikas ja tumma. Muihin maailmoihin suunnattu katse on kuitenkin sama. Kuten Lauriina ei tiennyt olevansa sellotaiteilija, ei tämä tyttö tiedosta olevansa synnynnäinen johtaja ja strategi.

Emma jää odottamaan seuraavaa kokoontumista

3 kommenttia: