Suden hetki

(sana: susi)

Katsokaamme miestä jolla on vaatimaton mutta hyvin rakennettu ja tarkoin vartioitu asuinpaikka. Hirsihuvila kukkulalla, ympärillään tähystystorneja. Nekin on rakennettu tukevasti puista ja niitä on neljä. Kussakin on konekiväärillä varustettu vartija.

Paikkaa kutsutaan Suden taloksi. Sitä ympäröi rinne ja iso kenttä johon on pystytetty parakkeja. Mies muistaa käyneensä koulua joskus pienenä tuollaisessa parakissa. Se oli tilapäisjärjestely, kun oma koulu oli remontissa

Mies valvoo. Hän voisi toki nukkua, vartiomiehiin voi luottaa. He valvovat - mahdollisesti jokunen äidinikävästä kärsivä poika nyyhkyttää jossain parakissa. Sitä varten parakeissa on ohjaajat. Nämä pojat ovat hänelle uskollisia, mutta heissä on empatiakykyä jonka avulla he huolehtivat heikommistaan. Mies on valinnut heidät itse, käyttäen sitä taitoa. joka toi hänen perheelleen vaurautta vanhassa maailmassa.

Hassua että sitä sanottiin silloin headhuntingiksi.

Tämä ihmistuntemus on tehnyt hänestä sen mikä hän on tänään. Hän on pelätty mutta ennen kaikkea aidosti kunnioitettu sotapäällikkö. Hän ei pidä pakkovärväyksistä mutta ymmärtää niiden välttämättömyyden. Vastapuolella on lukumääräinen ylivoima ja kulttuurin tuoma auktoriteetti takanaan.

Yhden kohtalokkaan kerran miehen ihmistuntemus on pettänyt. Hän on tehnyt pedofiilista luottomiehensä ja uskonut kalleimpansa, ainoan jäljellä olevan lapsensa tämän huostaan. Se sairas paskiainen oli jättänyt hänen lapsensa rauhaan ja ottanut vierestä mutta erehdys oli käynyt kalliiksi. Pieni tyttö oli hukuttautunut, hänen ystävänsä ja luottomiehensä oli ampunut itseään päähän ja hän oli joutunut lähettämään oman lapsensa pois. Malena varttui naiseksi ja leiri oli miehiä täynnä.

Hän tietää saaresta ja siellä olevista miehistä jotka eivät tahdo hänen joukkoihinsa. Hän on pyyhkinyt saaren kartalta, ja niin suuri on hänen luontainen kykynsä vakuuttaa muita, ettei kukaan hänen omistaan kapinoi. Siksi Malena on turvassa.

Ja siksi aamuyö on suden hetki.

Mies jonka muuttunut maailma tuntee Fenririnä, hypistelee ruutupaperia käsissään. Käsiala on Malenan, muutama lyhyt rivi. Ainakin kolme viikkoa sitten tyttö on ollut elossa. Hän silittää hellävaroen polaroidia josta häntä katsovat silmät, hänen omiensa kaltaiset.

Tyttö on niin iso jo.Täyttää viisitoista. Vielä viime vuonna tähän aikaan, kun suden hetki on herättänyt Fenririn, hän on voinut hiipiä ovelle katsomaan nukkuvaa Malenaa.

Fenririn selviytymiseen ja nousuun on vaikuttanut moni seikka. Ihmistuntemus, kyky tarttua tilaisuuksiin, panna toimeksi silloin kun täytyy, kunnianhimo ja monet käytännön kyvyt. Mutta ennen kaikkea hän on osannut hillitä tunteensa ja jättää menneen taakseen.

Kun hän Taudin iskiessä hautasi vaimonsa ja kaksi poikaansa, hän oli rajusti työntänyt oman tuskansa syrjään. Hän tajusi ajoissa sen mitä moni vieläkin mietti harhaillessaan irrallaan tyhjässä maassa ja oman päänsä pimeydessä - että Tauti otti kenet tahtoi ja jätti jotkut ottamatta. Fenrir ei jäänyt miettimään miksi juuri hänen rakas vaimonsa, miksi hänen lupaavat poikansa. Miksi eivät he, jos kerran miljoonat muutkin?

Hän ei liioin tuhlannut aikaa Taudin alkuperän pohtimiseen. Ja ennen kaikkea hän keskittyi suojelemaan ja hoivaamaan jäljelle jäänyttä lasta. Hän antoi tytön itkeä itkunsa ja hellävaraisesti suuntasi tämän ajatukset elämään ja tulevaan. Hän hoiti kälynsä Merin
terveeksi, liittoutui muutaman eloonjääneen kanssa ja aloitti uuden historian kirjoittamisen tukahduttamalla ryöstelyn ja mellakat kotiseudullaan. Ja vaikka äidit jo piilottelivat lapsiaan häneltä - totuus oli että iso osa hänen joukkoihinsa liittyneistä oli tullut hänen luokseen omasta tahdostaan. Kun ei muitakaan ollut.

Mutta suden hetkiä tulee hänellekin. Hän havahtuu vuoteestaan hikisenä ja vapisevana, tuska jonka hän on padonnut huolellisesti, hyökyy armotta päälle. Kunnioitettu johtaja ja strategi, pelätty Fenrir-susi uikuttaa kuin piesty ja nälkäiseksi jätetty koiranpenikka herätessään menetystensä ja niitä seuranneiden tekojensa puremana ja riepottelemana.

Niinpä jos hän joskus haetuttaa luoksensa naisen, tämä viedään pois ennen yötä. Kukaan ei nuku hänen luonaan. Ja nyt ei ole enää edes lasta jonka rauhallista hengitystä ja tummia tyynylle leviäviä hiuksia hän voisi katsoa ja rauhoittaa suitsissaan tempoilevan mielensä.
On vain paperinpala ja valokuva.

Ja ansaitseeko hän muuta? Selvää on mitä äidit ympäri maata vastaisivat. Mutta tässä maailmassa ei ole enää tällaisia kysymyksiä.

Fenrir katsoo tyttärensä kuvaa ja jostain mielen pimeydestä lennähtää järjetön ajatus, kuin valkoinen, hieman pökertynyt lintu.

Malena tuo oikean ja väärän takaisin maailmaan.

Fenrir pudistaa päätään ajatukselle. Se ei kuitenkaan jätä häntä rauhaan tulevina päivinä.